Meri
— Milash
Kotialbumi?
KUKA
Meri Milash, 36, stailisti ja hiusmuotoilija. Instagram @merimilash.
KOTI
Asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa 113-neliöisessä vuokra-asunnossa Helsingin Ullanlinnassa.

Q&A
Kerro työstäsi?
“Teen pääsääntöisesti stailistin hommia, jonkin verran hiusmuotoilijan töitä ja lisäksi juonnan Afterwork -podcastia. Päädyin muotialalle vähän vahingossa. Oli tyytymätön silloisessa päiväduunissani ja päätin opiskella kampaajaksi. Minulla ei ollut kuitenkaan missään vaiheessa tarkoitus mennä töihin kampaamoon. Tunsin jonkin verran tämän alan ihmisiä ja pääsin tekemään hiuksia kuvauksiin. Sitä kautta minua pyydettiin myös stailaamaan parit kuvaukset ja yhtäkkiä työskentelinkin täysillä muotialalla.
Pyrin siihen, että ihmisellä on hyvä ja mukava olo asussa, jonka olen valinnut. Menen stailattavan ehdolla, eikä minulla ole tarvetta tehdä kenestäkään sellaista, mitä hän ei ole. Sellainen paistaa liikaa läpi. Ajatus unelmastailattavasta on vähän pelottava. Vaikka haluaisin sanoa Rihanna tai Beyoncé, niin on pelottavaa ajatella, että mitä jos he eivät olekaan kivoja tyyppejä ja heidän kanssaan olisi hankala tehdä töitä.”
Mitä vinkkejä antaisit stailistiksi haluavalle?
“Kannattaa hakeutua assariksi tai työharjoitteluun sellaiselle ihmiselle, joka tekee aktiivisesti stailauskeikkoja. Sitä kautta tutustuu alaan ja ihmisiin ja saa fiilistä siitä, mitä työ mahdollisesti edes on. Tämän duunin oppii vain tekemällä.
Saan paljon viestejä, joissa sanotaan, että työni vaikuttaa ihanalta. Se voi näyttää siltä ulospäin, mutta se ei silti tarkoita, että työ olisi millään tavalla helppoa. Ihmiset eivät näe valmiista kuvasta, miten iso duuni siellä taustalla on. Eikä siitä pääse mihinkään, että itsehän me luomme tietynlaista kuvaa omasta työstämme sosiaaliseen mediaan. Ei kenelläkään ole tarvetta kuvata huonoja hetkiä, oli ala mikä tahansa.”



“Valmiit setit ovat kiireisen arjen pelastus.”
Aamurutiini?
“Aamuni ovat paniikinomaisia. Ensin mietin hetken, että mikä päivä nyt on ja mitä tänään tapahtuu. En ole aamuhifistelijä. Pesen naaman ja hampaat, puen, laitan rasvaa ja hajuvettä ja sitten olen valmis. Kaikki vaatteeni ovat sellaisia, että ne voi vaan heittää niskaan ja lähteä. En edes omista sellaisia vaatteita, jotka olisivat vaikeita.”
Miten valitset asusi?
“Tiedän heti mistä tykkään, enkä mieti sesonkeja tai brändejä. Tykkään käyttää kaksi- tai kolmeosaisia settejä ja olen aina rakastanut kuoseja. Se, että koko asu on samaa printtiä ei ole pelkästään helppoa ja käytännöllistä, vaan näyttää myös superstailatulta ja mietityltä. On melkein sama mitä on päällä, jos kaikki vaan on samaa kuosia. Valmiit setit ovat kiireisen arjen pelastus.”



“Ihmiset keskittyvät enemmän itseensä ja omaan epävarmuuteensa, kuin toisten asuvalintoihin.”
Mistä hankit vaatteesi?
“En oikeastaan shoppaile. Saatan olla kaupungilla vaikka lounaalla ja bongata samalla jonkun kiinnostavan vaatteen tai joskus käteen tarttuu jotain samalla, kun teen hakuja kuvauksiin. Mutta en ole ikinä harrastanut sellaista, että lähtisin varta vasten shoppailemaan.
Pyrin ostamaan suomalaisilta brändeiltä. Tiedän aina heti mistä pidän, enkä jää miettimään hankintoja, ellei kyseessä ole sitten kalliimpi ostos, kuten laukku tai kengät. En kuitenkaan haluaisi puhua sijoituksesta pelkästään hintamielessä, sillä en osta mitään sillä periaatteella, että käytän sitä kaksi kertaa. Pelkän hinnan perusteellakaan ei voi aina päätellä mitään.”
Teetkö kompromisseja tyylissäsi?
“Sään takia joo, mutta en ikinä himmaile tyylissäni muiden vuoksi. Kerran menin vanhempainiltaan t-paidassa, jossa oli oma kuvani. Pari kertaa minua on luultu myös lasteni koulun oppilaaksi.
Olen ollut aina varma tyylistäni, enkä mieti yhtään sitä, mitä muut ajattelevat vaatteistani. Uskon, että loppujen lopuksi ihmiset keskittyvät enemmän itseensä ja omaan epävarmuuteensa, kuin toisten asuvalintoihin. Ei kukaan tule sanomaan, että yäk, miksi sulla on noin räväkät vaatteet. Ja jos tulee, niin se kertoo enemmän kommentoijasta itsestään.
Olen saanut pelkästään hyvää palautetta tyylistäni. Ihmisillä on tapana tulkita toisten katseita negatiivisessa mielessä, mutta sen sijaan voisi miettiä, että ehkä se on vain hyvä asia, jos on pukenut jotain katsomisen arvoista.”

Kenen vaatekaappia haluaisit päästä penkomaan?
“80-luku kiinnostaa. Silloin kaikki oli niin paljon isompaa ja parempaa: kaikki oli sallittua, eikä häpeilty tai peitelty mitään. Whitney Houstonin sen aikaista vaatekaappia tai vaikkapa Dynastian kuvaussettiä olisi hauska päästä penkomaan. Siellä olisi varmasti väriä ja kimalletta.”
Jos olisin kärpäsenä katossa teillä sunnuntaina, mitä näkisin?
“Silloin tapahtuu mun hiustenpesu, joka on kunnon projekti! Sunnuntaisin otamme tosi chillisti ja teemme kaikki vähän omia juttujamme. Jossain vaiheessa teemme ruokaa yhdessä ja pelataan ehkä Knowledge is Poweria. Meillä on myös tosi usein ystäviä kylässä.”


Miten pidät huolta vaatteistasi?
“En ole yhtään sellainen tyyppi, joka heittää paidan pois, kun siihen tulee reikä. Jos pitää fiksata jotain, niin fiksaan. Tai jos vaate pitää viedä ompelijalle tai pesulaan, niin vien. Pyrin siihen, että hankin vain vaatteita, joista myös haluan pitää huolta.
Minua harmittaa tosi pitkään, jos joku vaate menee rikki. Mietin edelleen vanhoja tekonahkaleggareita, jotka tarttuivat kerran johonkin ja joihin tuli kamala reikä. Se on sellainen materiaali, jota ei oikein voin korjata.”
