Ville
— Mäkäräinen
Kotialbumi?
KUKA
Ville Mäkäräinen, stuertti ja malli. Instagram @willevallaton
KOTI
Toinen koti Vantaan Kivistössä ja toinen Tukholman keskustassa.
Q&A
Kuinka päädyit asumaan tähän kotiin?
”Olen muuttanut vuoden aikana kolme kertaa. Juuri nyt asun Vantaalla, koska täältä on lyhyt matka töihin lentokentälle. Asun puolet ajasta Tukholmassa ja saan elää siellä keskustaelämää, joten tänne muutto ei tuntunut niin pahalta. Olen stuertti, joten reissaan jatkuvasti. Kun olen kotona, tykkään siitä, että kaikki on siististi.”
Mistä hankit vaatteesi?
“Tukholmassa on paljon kivoja kivijalkakauppoja. Jos minulla on haahuilupäivä, kiertelen kaupungilla ja käyn jututtamassa kauppojen myyjiä. Yksi suosikeistani on Acne Archive. Acnen flagship storessa on liikaa turisteja ja tosi kallista, mutta Archivesta olen tehnyt hyviä löytöjä.
Yksi lempikaupoistani on Uniqlo, josta saa hyviä perusvaatteita. Ostan vaatteita myös kirppiksiltä ja matkoilta.”
“On ärsyttävää, ettei miehille myydä kiinnostavia housuja.”
Oleellisinta tyylissäsi?
“Tykkään paksupohjaisista kengistä, joissa on jotain mielenkiintoista, kuten printti. Myös loaferit ovat oleellinen osa tyyliäni. Ne tekevät mistä tahansa asusta astetta tyylikkäämmän. Pidän siitä, että jalkapöytä ja nilkat jäävät näkyviin. Minulla on ollut myös sukkavaihe, jolloin ostelin mahdollisimman erikoisia sukkia. Pinterestissäni on kokonainen taulu pelkille loafereille ja sukille! Tykkään siitä, miltä valkoiset sukat näyttävät loaferien kanssa, vaikka moni ei yhdistäisi niitä keskenään.
On ärsyttävää, ettei miehille myydä kiinnostavia housuja. Siksi olen käyttänyt ruudullisia pyjamahousuja välillä kaupungillakin esimerkiksi poolon ja kivan takin kanssa.”
“Japanilainen katumuoti on kuin kävelisi Pinterestin inspiraatiokansiossa.”
Monet vaatteistasi on ostettu Japanista, kerro jotain japanilaisesta katumuodista?
”Olen ollut Japanissa kuusi kertaa työni puolesta. Japanilainen katumuoti on kuin kävelisi Pinterestin inspiraatiokansiossa: ihmiset panostavat vaatteisiin ja ulkonäköönsä tosi paljon. Siellä tuntuu, että kaikilla on päällään pelkästään high fashion brändejä. Japanilaiset tykkäävät oversize-tyylistä, joten vaikka olen pitkä, löydän sieltä yllättävän hyvin vaatteita. Miehillä näkee paljon esimerkiksi suoria ja leveitä housuja ja muutenkin leveitä vaatteita.
Japanissa on myös upeita desinger-kirppareita, joissa vaatteet on lajiteltu brändeittäin. Siellä on tosi tavallista, että kirpparilla on myynnissä vaatteita, joissa on edelleen laput kiinni.
Shoppailukulttuuri on myös tosi erilainen. Esimerkiksi Osakan Comme des Garçonsille piti jonottaa tunti ja liikkeen edessä seisoi ovimies, joka näytti, että ostoraja on kaksi tuotetta per henkilö. Myymälässä ei ollut edes sovitusmahdollisuutta, mutta silti kukaan ei lähtenyt sieltä pois ostamatta mitään. Onneksi sieltä ostamani paita oli sopiva.
Ostan Japanista aina veitsiä tuliaiseksi, koska sieltä saa laadukkaita kokkiveitsiä edullisesti.”
”Kahvi on puolet elämästäni! Kun olen reissussa, tykkään käydä tutkimassa minkälaista kahvia kohteessa on myynnissä. Lissabonin Fábrica Coffee Roasters -paahtimo on ehdoton suosikkini. Siellä voi istuskella rennosti ja maistella erilaisia pikkukahveja, joita tuodaan pöytään. Blue Bottle Coffee Tokiossa on myös tosi hieno ja siellä on kiinnostavia kahveja.”
Omenapaita: kirpparilöytö Osakasta.
Pipo Myssyfarmi.
Moni muistaa sinut Huippumalli haussa -ohjelmasta, kerro jotain siitä?
”Olin mukana Huippiksissa vuonna 2016 ja teen edelleen jonkun verran mallinhommia. Isäni on kannustanut minua aina kaikissa taide-projekteissa ja oli myös alunperin hänen ideansa, että ryhtyisin malliksi.
Asuin vielä kotona Kuopiossa, kun yhtenä iltana olimme saunassa ja isä ehdotti, että hakisin malliksi. Mietin että vau, ei kuulosta kyllä yhtään hyvältä! Minulla oli taustalla paha akne ja pelkäsin huomiota.
Mutta sitten pyörittelin asiaa yön yli ja tajusin, että se oli asia josta olin salaa haaveillut.
Ohjelma opetti todella paljon, kuten esimerkiksi sen, että mikä vaan on elämässä mahdollista. Minulla oli aikaisemmin kamala esiintymiskammo, enkä luottanut itseeni. En tykännyt huomiosta ollenkaan. Ohjelman myötä tajusin, että avoimuus mahdollistaa mitä vain. Kannattaa vain mennä ja kokeilla kaikkea. Myös itseluottamukseni parani ja kiinnostus pukeutumiseen heräsi.”
Vinkkejä malliksi haluavalle?
”Mieti tarkkaan, miksi ala kiinnostaa ja oletko todella valmis siihen. Älä ryhdy malliksi pelkästä näyttämisenhalusta. Mallipiireihin tullaan todella nuorena ja vain harvalla on 18-vuotiaana niin vahva itsetunto, että se kestää omiin kuviin tulevat kommentit, joissa ulkonäköä ruoditaan ikävään sävyyn. Sitä ei edes itse tajua, kun alkaa ajautua kierteeseen, jossa haluaa vielä vähän lommommat posket tai kapeamman vyötärön.
“Kerran olin castingissa Milanossa ja aknearpiani osoiteltiin mustekynällä. En päässyt listoille ja hetken mietin, etten tee enää ikinä mitään.”
Toinen vinkkini on, että kuvausten jälkeen kannattaa unohtaa kaikki mitä studiolla on tapahtunut. Vähän niin kuin toimistotyössäkin: jätä takki naulaan päivän päätteeksi ja juttele läheisten kanssa, jos jokin palaute jää mietityttämään. Kerran olin castingissa Milanossa ja aknearpiani osoiteltiin mustekynällä. En päässyt listoille ja hetken mietin, etten tee enää ikinä mitään. Mutta sitten tajusin, että arvet ovat osa minua ja ne ovat ihan normaali asia. Niin monella on aknearpia! Ne ovat samaistuttavia.
Mallin työ ei ole pelkästään kauniina olemista. Pitää olla myös hyvä tyyppi ja muistaa, että kun olet töissä, olet tavallaan yritys ja edustat itseäsi. Ulkonäkökään ei vie loputtomiin: jos joku on maagisen näköinen ja toinen taas astetta tavallisempi, mutta tosi ihana tyyppi, se ihana tyyppi saa työn. Kuvaan myös itse ja tiedän miten tärkeää on, että tiimi on hyvä.”
